Eletään siis torstaita toivoen, että olisi jo perjantai...

Yöllä ukkosti jonki verti ja pätkäsikin sitten sähköt poikki välillä, saaden kelloradion välkkymään ihan epätodellisia numeroita. Hätä oli kova, mutta luulin herätyskellon kohta pärisevän, joten en viitsinyt nousta. Ei se sitten ihan äkkiä pärissytkään - otti kupoliin.

Vatsa on melko turpeena kun istuu 8 h päivässä persiillään. Voinen vaan kuvitella mikä on olotila loppuraskaudesta.