Taas pyörähti uusi viikko. Lienee joillain epäonnenluku tuo, mutta täällä me ei moiseen uskota. Uusi raskauskuukausikin lienee menossa. Vau, jo neljäs.
Viime viikolla tuli kierrettyä parit kirpparit läpi ja mä en voi kun hämmästellä mun hyvää tuuriani. Mun persiini ei ole mitenkään pienemmästä päästä, mutta löysin kahdet just passelit äitiyshousut. Toiset oli 4 € ja toiset 3 €. Kiitos hyvät ihmiset kun laitatte hyvän kiertämään! Vauvalle isäntä halus ostaa jotain, joten hälle tuli sitten body ja sukkia. Soiva mobilekin tuli mukaan 5 €:lla.
Isäntä oli nähnyt kaupan ilmoitustaululla ilmoituksen, että joku myy turvakaukalon ja pinnasängyn 50 €:lla. Mäpä sitten eilen pirautin ja kävin töitten jälkeen kattomassa. Pah, kattomassa - mukaan ne lähti. Turvakaukalo oli Gracon ja ei kyllä yhtään uuttansa hävennyt. Vitsi, että tuo onkin kätevää, kun niissä on tuo telakka systeemi, niin ei tarvi niiden turvavöiden kanssa aina vehdata. Mitä on noita kirpputoreja ja keltasenpörssin sivuja selannut, niin kyllä on ihmiset pyytäneet paljon enemmän paljon huonommista, joten en voi mitenkään olla hehkuttamatta tätä. Pinnasänkykin näytti olevan ihan uuden veroinen. Kaupan päälle sain vielä sellasen lämpöpussukan siihen kaukalon kanssa käytettäväksi. Sen pussukan läpi niinkös saa ne turvavyöt, joten sitä lasta ei tarvi aina pakata niin turpeisiin vaatteisiin vaan sen voi sujauttaa siihen pussukkaan. Kätevää.
Tuo isäntä on kyllä ollut tosi mahtava, on jopa vähän yllättänyt. Eilen kun tulin ja rupesin roudaamaan pinnistä vierashuoneeseen, niin hän tuli heti kattomaan sitä. Kun se oli teipeillä kiinni niin sen piti aukasta se ja tarkastella lähemmin. Tämä yllättää sen tähden, että luulin ettei sitä nyt niin paljoo kiinnosta, että heti tulisi hämmästelemään. Samaten myöhemmin illalla totesi, että: "Oli se hyvä, että laitoin sut soittamaan kun oli niin hyväkuntoiset tavarat".
Laitoin tädillenikin mailia kysyäkseni, josko hällä olis jäänyt jotain vauvan tarpeita omilta pojilta. Ja mitä vielä, hällähän oli vaikka ja mitä. Oli vauvan keinua, leluja, nuttuja, turvaistuin 6 kk etiäpäin, vähän isompia vaatteita (98 cm), pinniksen suojusta jne... Aivan loistavaa!
Hiukan ajoissa olen ollut näiden vermeiden kanssa, mutta sille ei sitten kerta kaikkiaan mitään mahda jos jotain ikävää sattuu. En suostu murehtimaan sitä!
Olo on ollut hyvä. Uskoisin, että tämä töissä olo on sen puoleen hyvä kun täällä ei paljoo työt paina niin voi käydä puputtamassa eväksiä tasaisin väliajoin. Kotosalla tulee helposti touhuttua niin paljon, että se syöminen unohtuu ja sitten sitä tulee kaksin käsin vedettyä hillittömään nälkään.
Eilen illalla kun oltiin menossa nukkumaan niin purnasin isännälle kun kummatkin koirat aina mun jaloissa tai kyljessä nukkuu. Mua sitten inhottaa kun mä oon melko levoton jaloistani ja koko ajan joku rontti on tiellä. Isäntä vaan totes, että: "Noh, puolen vuoden päästä saat vähän enemmänkin valvoa kun muksu huutaa kaiket yöt". Siis pual vuotta, voi jumpe sehän on aika vähän?! Mä sitten kysyinkin, että: "Kuinkas me otetaan sitten kaikki ilo irti tästä loppu ajasta"? En antanut isännän edes vastata vaan tulin ihan itte siihen tulokseen, että mä haluan nukkua. Mikä voi olla sen mukavampaa puuhaa?!
