No niin, jo alkoi persittä repimään. Olenhan mä jo noin pitkälläkin noissa viikoissa, että jo oli aikakin. Or not!! Mikä voi olla enemmän epämiellyttävää kun iskias?! Selkä oli ihan riittävän kipeä kyllä muutenkin, ettei oikeen mukavaa asentoa tahtonut viime yönä löytyä. Innolla jo yöllä odottelinkin sitä valtavaa mahaa vielä siihen niin siitä kääntyilystä tulee oikein mukavaa. Isäntäkin varmasti tykkää kun pompin edes takas. Persittä siis nyt repii ihan kohtuudella aina kun lähtee käveleen. Siihen ei taida oikeen löytyä mitään mikä helpottais?! Toinen hauskanen mikä meinas yks yö iskeä on suonenveto. Aih, kun mukavaa. Apteekissa olikin tukisukkia hintaan 22 €. Kuulostaa minusta kyllä melko tyyriiltä. Onkohan joku löytänyt jostain hieman huokeampaan hintaan moisia?

Muuten olo tosi jees. Nälkä on koko ajan, mutta ei se haittaa sillä ruoka on hyvää. Vatsa on siinä määrin tullut esille, että työkaverit sen kyllä jo huomaa. Ihmeteltiinkin isännän kanssa, ettei appiukkokaan mitään huomannut tai sitten ei vaan kehdannut kysästä. Hauskasta seurata miten porukat reagoi kun tajuavat. Meillä kun ei ole (ihme kyllä) tarvetta asiaa huutaa, ei sukulaisille eikä ystäville.

Nyt siis vaan jatketaan odottelua. Sitä varsin tuttua monelle muullekin. Marraskuussa vasta rakenneultra ja neuvolaankin on vielä muutama viikko matkaa, jotta kuulisi sydänäänet. Niitä liikkeitäkin kovasti jo kaipailee, mikä varmasti tuo pientä mielenrauhaa. Muuten tämä henkinen puoli meikäläisellä on ollut varsin normaali. Joo, just niin normaali kun meikäläisellä vaan voi olla.

Syksyistä viikkoa itse kullekin!