Eipä mitään ihmeellistä täällä. Ajatukset vaan pyörii tuolla alhaalla, jotta löytyykö sieltä mitään. Tällä hetkellä on melko turpee olo, niin kun viimepäivinä muutenkin. Housut mitkä viime viikolla oli vain iltapäivisin piukat on nyt piukat jo aamusta alkaen. Jo aikaisemmin tulleen läskimakkaran ansiosta on vaikee sanoa onko vatsa tullut esiin vai kuvittelenko vain.

Enon vaimo antoi aikoinaan mulle säilytykseen heidän pojilta jääneitä, hyviä vaatteita. Laatikossa oli silloin myös mm. rintareppu ja pinnasängyn reunapehmusteita ym. Sitten tätini tuli raskaaksi ja annoin laatikon hänelle tongittavaksi, siihen aikaan kun itselle laatikko ei ollut ajankohtainen. Tätini palautti laatikon, mutta en tiedä mikä kato on laatikossa käynyt, jotta löytyykö sieltä enää mitään käyttökelpoista. Lähinnä just se rintareppu ja rintapumppu ym. käyttötavarat. Niin miksi siis en ole vaan mennyt ja kurkannut? Tuntuu, että ei vielä. Jos sen nyt avaan ja ihastelen, hämmästelen ja fiilistelen niiden kanssa, käy kuitenkin niin, että ensi viikon ultrassa pesä todetaan tyhjäksi.

Olen paljon lukenut lapsettomien blogeja. Jotkut ovat onnistuneet, joillain on mennyt kesken ja jotkut vielä yrittävät. Näillä kerran kesken menneillä ja uudelleen plussanneilla se pelko on niin aistittavissa. En tiedä miltä heistä tuntuu, mutta tiedän miltä minusta tuntuu. Toisesta kierrosta onnistuimme, mutta se pelko keskenmenosta on varmasti jokaisella. Toisilla voimakkaammin mitä toisilla. Itsellä se epävarmuus on joka hetkessä mukana. En tiedä helpottaako se ultran jälkeen, mutta tosiaan toivon niin.